merry christmas ... kiss my ass!

"Jokohan se pukki kohta tulisi?"

-Jojo, Usva, Kaista 

Joulunpyhät selvitty! Ähkyyn asti syömisestä johtuvaa mahakipua ja pientä pyörtymisepisodia lukuunottamatta terveinäkin tänä vuonna. :) 

Joulun tosiaan vietin äitini kanssa sukuloiden sen porukoitten luona toisella puolen Suomee, ja pyhät vierähti mukavasti porukalla isovanhempieni, enoni, serkkujeni, äitin ja sen miesystävän sekä tietenkin karvaisten sisarusteni seurassa. Jotenkin se joulufiilis juhli tänä vuonna jossain muualla kun minun kanssa, mutta ihan mukavaa rauhallista yhdessäoloa oli silti. Ja ainakin pääsi muutamaksi päiväksi pois täältä paskakylästä!

Pakollisena lahjapäivityksenä lienee kerrottava, että lahjoja tuli sopivasti ja oikein mieluisia. Suklaata, suklaata ja suklaata, kuten kuvasta näkyy (ja osan jo kerkesin syödä ennen kuvan ottamista, eli tuossa ei ole edes kaikki :D) - sitä halusinkin - muutama kymppi rahaa ja sitten jotain pikkutavaraa, pari levyä (PMMP:n uusin ♥) sekä sitten se mikä kaikista eniten yllätti mutta myös ihastutti: kahden päivän lippu Ilosaarirockiin! Äiti oot paras <3 Nyt vaan porukkaa kasaamaan kokoon, ettei tarvitse yksin lähteä :)

All Time Low – Merry Christmas, Kiss My Ass

I wannna break this spell that you've created

Muse – Time Is Running Out

I 
       can't 
                      play your game 
                                                    
                                               without 
                                                                    knowing 
                                                                                    the fucking rules,
                                    
 babe.

just gonna stand there and hear me cry

Mä oon niin kyllästyny. Mie oon kyllästyny turhiin toiveisiin, haaveisiin, kuvitelmiin. Kyllästyny epäonnistumisiin ja pettymyksiin.  Mie oon niin kyllästyny tulemaan petetyks ja satutetuks.

Mutta silti mä en koskaan opi. Yhä mä elätän uusia, turhia toiveita, haaveita, kuvitelmia. Joudun epäonnisstuun ja pettymään kerran toisensa jälkeen. Mä vihaan sitä.

Sä sanot että sua kiinnostaa, sä puhut mulle niinkun oikeasti olisit kiinnostunut tietämään mitä teen juuri sillä kyseisellä hetkellä. Puhut mulle niinkun olisin jotain spesiaalia, erikoista, tärkeetä. Puhut mulle niinkuin meidän välillä oikeasti olisi se ystävyys, ja ennenkaikkea niinkuin se voisi milloin tahansa muttua joksikin muuksikin. Saat mut uskomaan että oikeasti haluaisit olla mua lähellä ja antaa mun kouluttaa sua. Muistat asioita joita oon sanonu joskus ja muistutat miun vitseistä.
Tekstareilla.

Mutta sitten, kun me oikeasti nähdään, kun mä oikeasti olisin siinä kosketusetäisyydellä tai kun mun kanssa vois ees jutella niin että näkee silmät, mua ei yhtäkkiä ole sulle olemassakaan. On vaan se. Mä oon sulle kun ilmaa, ja mun seuraan ovat kaikonneet myös kaikki ne merkitseviltä tuntuneet sanat, hymiöt, lupaukset.

Mä oon niin kyllästyny sun peliin, jonka toiselle osapuolelle sä oot unohtanu kertoo säännöt. Mä en oo mikään viihdyttäjä sillon kun on tylsää eikä parempaakaan tekemistä. Mä välitän susta oikeasti, ja sä tiedät sen. Mutta mä en jaksa enää tätä sun kissa-hiiri -leikkiä kun en tiedä onko mun koskaan edes mahdollista saada sua kiinni.

Mutta mä tiedän, että seuraavan kerran kun mun puhelin piippaa, mä vastaan sulle vuolain sanoin hymiöillä maustettuna.
Vaikka mä tiedän että huomenna, kun me nähdään oikeasti, mua ei sulle enää ole.


Irina – Kipu Kasvattaa

Mikä mussa on vikana?
Mikä saa sinut pelkäämään kättä ojentaa?
Mä en vieläkään tajua,
Mitä siinä voi menettää, jos heittäytyy?

I keep my distance, but you still catch my eye

- We♥It

Miun mahassa asuu perhosia. Yleensä ne on ihan rauhallisia, mutta joissain tilanteissa ne villiintyy ja alkaa mellakoimaan, mikä yleensä kyllä tuntuu miusta ihan kivalta. Ne on kuitenkin joskus aika aggressiivisia, ja toisinaan minnuu pelottaa että ne tappaa toisensa, kun meno käy niin villiksi.

Mutta eikö perhoset oo liian kauniita tappamaan?

how long do I fantasize
make believe that it's still alive
imagine that I am good enough
and we can choose the ones we love?
but I hold on, I stay strong
wondering if we still belong,

will we ever say the words we're feeling
reach down underneath and tear down all the walls?
will we ever have our happy ending
or will we forever only be pretending?
will we always, always, always be

keeping secrets safe
every move we make
seems like no ones letting go
and it's such a shame
'cause if you feel the same
how am I supposed to know?

sorry for party rocking

I wanna have fun
I wanna lose control
I wanna feel alive
Just for one night
Is that so fucking much to ask?

leave me with some kind of proof it's not a dream

Kuumaa kaakaota, koira kainalossa ja Gleen toinen tuottis. On tää koeviikko kyllä kiva (:

Viime viikolla teatteriharjotuksissa käsiteltiin tunteita ja niiden esiin tuomista. Tehtiin tosi mielenkiintosia harjotuksia, ja ainakin miulla ne meni oikeesti syvemmällekin. On ihan eri asia näytellä tunnetta teknisesti kun sillä tavalla, että ottaa ihan oikeasti sen tunteen itselleen. Vissiin mie oon aika läpinäkyvä tunteitteni kanssa, kun tehtiin sellasta harjotusta missä piti mennä lavalle ja näytellä jotain tunnetta. Toisten piti sitten arvata se tunne, enkä mie kerinny kun tyyliin puol minuuttii olla lavalla kun jo arvattiin, ekalla oikein :D Joissain tilanteissa se on toki hyvä et osaa näyttää tunteensa, mutta aina sitä ei haluis et sua osataan lukee kun avointa kirjaa..

Lopuksi tehtiin vähän eri tavalla töitä - kirjotettiin runo. Ohjaaja sano meille sanan. Sitten meillä oli puol minuuttii aikaa kirjottaa sanoja, jotka tästä ekasta sanasta tulee mieleen, niin monta kun ehtii. Näitä "kantasanoja" oli minä, harrastukseni, nuoruus, kulttuuri, voimanlähde ja sitten meiän pienen kotikaupungin nimi. Alitajunta toimi kyllä aika yllättävilläkin tavoilla!
Lopuks meiän piti kirjottaa runo, jossa käytettiin pelkästään näitä yllä mainittuja sanoja ja sitten niitä mitä oli ite kirjottanu. Taivuttaa sai ja käyttää myös jotain sidossanoja, esim ja. Kuitenkin lähtökohtasesti pelkästään näistä "kantasanoista" ja niistä mitä näistä tällä assosiaatiotreenillä sai irti. Miulle tuli tällanen:

harrastuksista hauskuutta
kavereista voimanlähde
se ja sen hymy

aurinko, kehut ja rakkaus
kulttuuri, musiikki ja teatteri
halit, kauneus ja liikunta

liian vähän

epäonnistunut minä
paska, kylmä ja autioitunut
pieni, outo ja ahdistunut

juomisesta kännit
featareista kokemukset
juoruista itsetunto

nuoruus joka päivä

kivasta pakko
ajanpuutteesta ahdistus
voimanlähteestä kylmä

se ja sen hymy


Oon silleen ihan tyytyväinen, ottaen huomioon sen ajan rajallisuuden mitä meillä oli käytettävissä (:

I just wanna sit and stare at you

Koko koulun yhteinen päivänavaus luokassa seitsemän.
Taidat huomata, kuinka tuijotan sinua. Käännät pääsi kiusaantuneena pois, et pidä siitä.


Olen pahoillani, mutten vain saa katsettani irti sinusta.


Tahdon tuntea painosi päälläni ja lämpösi ihollani
Tahdon nähdä vihreät silmäsi katsomassa suoraan minuun
Tahdon kuulla kun kuiskaat nimeäni kerta toisensa jälkeen
Tahdon saada sinut tuntemaan rakkauteni.


Oh please let me kiss you

all i want for christmas is you

Apua, aloitin joulukauteni aivan liian aikaisin! Tää etuajassa satanu lumi sekottaa miun pään (ja ehkä myös jollain tuntemattomalla punaisella objektilla koulunkäytävillä on näppinsä pelissä..). Mie vihaan talvea, pimeetä ja kylmää, enkä pidä erityisesti joulustakaan, mutta joku huijaa nyt miun ajatuksia saamalla edellä mainitut näyttämään miun mielestä lähes siedettäviltä. Se on varmaan joku salajuoni - joku huijaa miut olemaan (hyvin etäisesti) ok lumen kanssa, ja jopa kaukaisesti innoissaan joulun tulosta, jälkimmäistä vieläpä kuukauden etuajassa. Missä on se paha olo, joka tähän aikaan vuodesta iskee aina tuplasti pahempana? Missä ahdistus ja stressi miljoonasta esseestä ja aineesta ja tulevasta koeviikosta? Miksi mieleni päällimmäisin ja hallitsevin tunne ei ole epätoivo suurinta osaa ajasta?

Tämä on selvästi nyt joku ansa. "Annetaan tolle tyttöraasulle hetken hengähdystauko. Se kun juuri on vihdoinkin noussut sen verran ylös että on hakenut apua, ja varannut jo ajankin, niin annetaan sille nyt palkkioksi vähän hengähdystauko. Annetaan sen hetki elää uskossa että me ollaan hellitetty, annetaan sen melkein jo tottua siihen ettei olla koko ajan sen kimpussa. Ja sitten, kun se on perunut aikansa sillä ajatuksella ettei tarvitsekaan sitä, sitten isketään taas kiinni. Kaksinverroin lujemmin, niin, että se vihdoin musertuu meidän kynsiin kokonaan." Kyllä mie tajuan mitä ne suunnittelee - ne on tehneet tän aiemminkin. Aina sillointällöin ne hellittää hetkeksi, niin että olo tuntuu jo melkein hyvältä. Niin että hymyily on jo helppoa, niin että se tulee melkein itsestään. Niin että jaksaa tehdä yhden ylimääräisen homman ainakin pari kertaa viikossa.
Sitten ne kuitenkin iskee taas, ja joka kerta ne iskee aina vaan kovempaa. Enkä mie tiedä, kuinka monta iskua mie vielä kestän, ennen kuin ne lopulta voittaa miut kokonaan.

Kuten sanoin, aloitin joulukauteni aivan liian aikaisin! Mutta kun tuli vaan sellanen fiilis että on aivan pakko saada kuunnella ne jokavuotiset joulubiisit taas uudestaan.. Ja nyt ehdin kyllästyä niihin ennekuin päästään ees joulukuuhun saakka. Mutta sanat vaan natsaa vuosi toisensa perään, vaikka you onkin eri.

it's killing me to see you this way

Mä vihaan mustasukkasuutta. Mä vihaan sitä, miten lapselliseks se saa mut itteni tunteen. Mutta kuitenkaan mä en saa sitä häädettyä poiskaan. Miks sä puhut vaan sille? Miks sun hymy on vaan sille, ei koskaan mulle? Mutta kuitenkin sä tekstaat mulle ja sanot että sua kiinnostaa. Pidät elossa toivoa.

Et anna mun nukkua. 

20 tapaa, joilla haluaisin suudella

1. laiturilla
2. hyppytornin huipulla
3. rannalla auringonlaskussa
4. ulkona lumisateessa
5. sängyllä
6. sohvalla
7. autossa
8. vasten puuta
9. vasten seinää
10. veden alla
11. lempibändin keikalla
12. keinussa
13. pöydällä istuen, toinen jalkojen välissä seisten
14. olan yli
15. teltassa
16. vuoden vaihtumishetkellä
17. kun toinen on juuri juonut kahvia
18. suihkussa
19. sateessa
20. lumihangessa

on mahdollista että maa jalkojen alta katoaa

mennä ulos

alle sinisen taivaan

kuunnella lintuja

taivas voi tippua

on mahdollista että maa

jalkojen alta katoaa

Kynsilakan ja rotanpaskan hajut on mielenkiintonen yhdistelmä. Pitäs siivota.

Mä en jaksa enää tätä maailmaa, tätä todellisuutta, tätä olemassaoloa. Mä haluan toisen todellisuuden, sellasen, missä ihmiset hymyilee, aidosti, ei väkisin. Sellasen, missä on kiva olla. Sellasen, missä sun kädet kietoutuu mun ympärillä, missä sä tuoksuttelet mun niskaa ja kuiskaat mun korvaan sateenkaaria ja ykssarvisia.

En tällasta, missä on pelkkiä ruotsin taivutusluokkia ja eksponenttifunktioita. Tällasta, missä ystävät katoaa omaan onneensa tai masennukseensa, unohtaa. Tällasta, missä sä naurat mun parhaan kaverin kanssa etkä vilkasekaan muhun.

Mä vihaan koulua. Mä vihaan kaikkee sitä lukemista, opettajia, koeviikkoja. Saisit vaan lukee lukee ja lukee vittu koko ajan, etkä siltikään lue tarpeeks. Hyvä jos pääset kokeet läpi, ja sitten on kaunis rivi vitosia tokarissa.
Mä vihaan tätä kun mahaan sattuu selkään sattuu päähän sattuu ihan vaan siks et sulla on niin helvetinmoinen stressi. Etkä sä ees lue niihin kokeisiin, koska sä et jaksa. Eikä sua kiinnosta. EI KIINNOSTA! Miks täällä pitää käyttää kaikki aika sellaseen mikä ei kiinnosta?
Mä vihaan sitä, kuinka sä katot sitä. Aina sä katot vaan sitä, vaikka mäkin oon siinä. Mä puhun sulle, mutta sä vastaat sille. Sä naurat kaikelle mitä se sanoo, et koskaan sille mitä mä sanon. En mä uskalla sanoo sulle enää mitään. Eikö meiän pitäny olla ees kavereita? Mä en kestä kattoo sua sen kanssa, mä en kestä sitä miten sulle on olemassa vaan se, ei mua. Mutta tietenkään mä en voi unohtaa sua, miten mä voisin.

Mä vaan ootan, ootan vittu varmaan ikuisuuteen asti. Ja kuihdun pois pois pois

Eihän sitä kukaan ees huomais.

oota vaan niin näät

oota vaan, jotain karmeaa tapahtuu

mä piiloudun ja maalaan maailman mustaksi

ei mua kukaan nää

mä oon invisible man

Haluan vain rakastaa mutten jaksa nostaa mun luomia

Tykkään jostain syystä kovasti sellaisista "kyselyistä", tai niin, ja varmaan niitä aina aika ajoin tänne blogiinkin putkahtaa. Saat sitten joko kärsiä tai nauttia niistä mielesi mukaan ;D Tämän, joka saa nyt kunnian olla ensimmäinen laatuaan, löysin Heinäkuuta etsimässä -nimisestä blogista, kiitos sen pitäjälle siis!


1. Oletko käynyt lukiota? Tykkäsitkö siitä ajasta?
- Päätin vasta peruskoulun, mutta olen syksyllä menossa lukioon. Kauhulla odotan sitä aikaa, sillä inhoan opiskelua ja siellä on sellaisia ihmisiä joiden kanssa en välittäisi olla kahtakymmentä kilometriä lähempänä toista.. Saa nähdä miten selviydyn ekasta viikosta kolmesta vuodesta puhumattakaan!
2. Oletko asunut ulkomailla? Missä asuit ja kuinka kauan?
- En oo asunut, enkä oikeastaan tiedä edes, haluaisinko. Kai se voisi olla ihan kokeilemisen arvoista, mutta minnekään kauas ei kantti varmaan kestäisi lähtee. Ehkä johonkin toiseen pohjoismaahan.
3. Mitä haluaisit osata?
- Voi, niin paljon asioita joita en osaa.. Ensimmäisenä tulee mieleen soittotaito, että osaisi ihan oikeasti kunnolla soittaa tuota bassoa, tai sittem jotain muuta soitinta. Ja tanssiminen, sitä kaipaan niin paljon ja sitä haluaisin niin kovasti osata..
4. Mikä on tällä hetkellä lempibiisisi? Laita se tähän!
- Apua :D No en tiedä onko just lemppari mutta tätä on paljon tullut viime aikoina kuunneltua :)
Pariisin Kevät - Saari
5. Voisitko alkaa kasvissyöjäksi?
- Oikeastaan olen jo, tai syön kalaa ja maitotuotteita yms. Täysin vegaaniksi en kyllä pystyisi, koska en vaan voisi elää ilman juustoa ja jätskiä!
6. Millainen on lempisääsi?
- Sellainen, että paistaa aurinko ja on noin parikyt astetta lämmintä (inhoan kylmää ja talvea). Tosin jos haluaa vain ölliä sisällä ja datistaa, niin sit pitää olla joku sadekeli et ei tuu morkkis x)
7. Oletko lukenut kirjan, jossa päähenkilön rakastettu oli nimeltään Molly Punahame? (nyt katsotaan, kenellä nörttimittari värähtää:D)
- Ei sano mitään :P
8. Lähtisitkö mieluummin Route 66:lle vai Transsiberian-rautatiereitille Moskovasta Pekingiin? Miksi?
- Ei mitään hajua :D
9. Millaiset kengät sinulla oli tänään?
- Siniset varrettomat tennarit ♥
10. Mikä oli lempisatusi lapsena?
- En muista et miulla ois koskaan ollu mitään varsinaista lempisatua. Pidin tosin kovasti Naapurini Totoro -elokuvasta, ja kai Pieni Merenneito -sadun Ariel oli jonkinlainen idolini, mutta itse satua (sitä alkuperäistä, jossa ei ole Ariel vaan ihan vaan se merenneito) pidin ahdistavana.
11. Kuka voittaa jääkiekon MM-kisat?
- Varmaan se joukkue jolla on eniten taitoa ja/tai tuuria ;)

Only girl in the world

Ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja


Yksinäisyys on tunne, jonka varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa elämää. Toisille se on tutumpaa, toisille se iskee vain silloin tällöin. Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys, vaikka joskus ne kulkevatkin käsi kädessä. Monet ihmiset kuitenkin ovat yksin omasta tahdostaan, eikä siihen silloin liity yksinäisyyden tunnetta. Toisaalta taas olonsa voi tuntea hyvinkin yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi kymmenittäin muita ihmisiä. Syitä tunteeseen voi olla monia, eikä sitä aina pysty edes nimeämään niin tarkasti - siltä vain tuntuu.

Jotkut joutuvat kokemaan yksinäisyyttä päivittäin itse valitsematta sitä, esimerkiksi jos on tullut kiusatuksi, eikä tunne kuuluvansa joukkoon. Joskus ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet kulkevat näin käsi kädessä. Kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole ystäviä, tai muitakaan läheisiä, jotka saisivat olon paremmaksi.
Aina kuitenkaan tunne ei johdu tällaisesta "konkreettisesta" syystä. Yksinäisyyden tunne voi hyökätä, vaikka olisi kokonainen ja rakastava perhe sekä ystäviä kahden käden sormilla ja varpaillakin laskettavaksi.

Joskus peikko yksinäisyys kaveeraa ikävän kanssa. Jos kaveri tai kulta on kaukana poissa, tai muuten vain saavuttamattomissa, kaikkien tuntema ikävä saattaa iskeä kyntensä kiinni. Siinä on se huono puoli, että tunne ei välttämättä tule yksin, vaan raahaa kaverinsakin mukaan; yksinäisyyden. Samaan aikaan, kun yrittää kestää sen, ettei toinen ole siinä vierellä kuten on tottunut, täytyy kamppailla toisenkin peikon kanssa, vaikkeivat voimat riittäisi ensimmäiseenkään. Olo voi olla todella kurja.


Tämä peikko on joskus vaikea selättää, ja se voi jatkaa vaivaamista päiväkausia kerrallaan. Se on aika omistushaluinen, ja kun se kerran saa sormensa kierrettyä kaulan ympäri, se ei ihan helpolla irrotakaan. Kun yksinäisyys vaivaa, voi tuntea olevansa täysin yksin maailmassa. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä, olet yksi mitättömyys kaikkien maailman miljardejen ihmisten jaloissa. Kukaan ei edes muista olemassaoloasi, vaikka seisoisi aivan vieressäsi. Se onkin hassua, miten olonsa voi tuntea niin yksinäiseksi, vaikka olisi muiden ympäröimänä. Selitystä tälle tunteelle on vaikea keksiä, ja kaipa se johtuu jokaisen kohdalla hieman eri syistä; ovathan ihmiset muutenkin erilaisia.

Kun peikko yksinäisyys painaa, olo voi tuntua hyvinkin voimattomalta. Kun tuntee olevansa hyödytön ja yksin maailmassa, voi olla vaikea löytää voimia olonsa parantamiseksi. Jos tuntee, ettei kukaan halua ottaa yhteyttä ja on siksi jäänyt ilman soittoja tai tekstareilta ystäviltään, ei ehkä halua itse tehdä aloitetta, vaikka tosiasiassa kaveri siellä toisessa päässä saattaa hyvinkin tuntea samoin eikä siksi soita.
Paras tapa lievittää tunnetta on varmaan tehdä jotain itselle mieluisaa. Jos peikon vierailu johtuu siitä, ettei ole seuraa, kannattaa edes yrittää järjestää sitä itselleen vaikka olo tuntuisi hieman "tyrkyltä"kin. Jos taas seuraa ei ole mahdollista saada tai tunteeseen on joku muu syy, kannattaa tehdä jotain sellaista, joka vie ajatukset muualle. Itsellä ainakin lempparisarjojen tai -leffojen katsominen auttaa, samoin urheilu. Jokaisella tähän on varmasti omat suosikkinsa!

-Biisinsanat Pariisin Kevät - Saari