leave me with some kind of proof it's not a dream

Kuumaa kaakaota, koira kainalossa ja Gleen toinen tuottis. On tää koeviikko kyllä kiva (:

Viime viikolla teatteriharjotuksissa käsiteltiin tunteita ja niiden esiin tuomista. Tehtiin tosi mielenkiintosia harjotuksia, ja ainakin miulla ne meni oikeesti syvemmällekin. On ihan eri asia näytellä tunnetta teknisesti kun sillä tavalla, että ottaa ihan oikeasti sen tunteen itselleen. Vissiin mie oon aika läpinäkyvä tunteitteni kanssa, kun tehtiin sellasta harjotusta missä piti mennä lavalle ja näytellä jotain tunnetta. Toisten piti sitten arvata se tunne, enkä mie kerinny kun tyyliin puol minuuttii olla lavalla kun jo arvattiin, ekalla oikein :D Joissain tilanteissa se on toki hyvä et osaa näyttää tunteensa, mutta aina sitä ei haluis et sua osataan lukee kun avointa kirjaa..

Lopuksi tehtiin vähän eri tavalla töitä - kirjotettiin runo. Ohjaaja sano meille sanan. Sitten meillä oli puol minuuttii aikaa kirjottaa sanoja, jotka tästä ekasta sanasta tulee mieleen, niin monta kun ehtii. Näitä "kantasanoja" oli minä, harrastukseni, nuoruus, kulttuuri, voimanlähde ja sitten meiän pienen kotikaupungin nimi. Alitajunta toimi kyllä aika yllättävilläkin tavoilla!
Lopuks meiän piti kirjottaa runo, jossa käytettiin pelkästään näitä yllä mainittuja sanoja ja sitten niitä mitä oli ite kirjottanu. Taivuttaa sai ja käyttää myös jotain sidossanoja, esim ja. Kuitenkin lähtökohtasesti pelkästään näistä "kantasanoista" ja niistä mitä näistä tällä assosiaatiotreenillä sai irti. Miulle tuli tällanen:

harrastuksista hauskuutta
kavereista voimanlähde
se ja sen hymy

aurinko, kehut ja rakkaus
kulttuuri, musiikki ja teatteri
halit, kauneus ja liikunta

liian vähän

epäonnistunut minä
paska, kylmä ja autioitunut
pieni, outo ja ahdistunut

juomisesta kännit
featareista kokemukset
juoruista itsetunto

nuoruus joka päivä

kivasta pakko
ajanpuutteesta ahdistus
voimanlähteestä kylmä

se ja sen hymy


Oon silleen ihan tyytyväinen, ottaen huomioon sen ajan rajallisuuden mitä meillä oli käytettävissä (:

I just wanna sit and stare at you

Koko koulun yhteinen päivänavaus luokassa seitsemän.
Taidat huomata, kuinka tuijotan sinua. Käännät pääsi kiusaantuneena pois, et pidä siitä.


Olen pahoillani, mutten vain saa katsettani irti sinusta.


Tahdon tuntea painosi päälläni ja lämpösi ihollani
Tahdon nähdä vihreät silmäsi katsomassa suoraan minuun
Tahdon kuulla kun kuiskaat nimeäni kerta toisensa jälkeen
Tahdon saada sinut tuntemaan rakkauteni.


Oh please let me kiss you

all i want for christmas is you

Apua, aloitin joulukauteni aivan liian aikaisin! Tää etuajassa satanu lumi sekottaa miun pään (ja ehkä myös jollain tuntemattomalla punaisella objektilla koulunkäytävillä on näppinsä pelissä..). Mie vihaan talvea, pimeetä ja kylmää, enkä pidä erityisesti joulustakaan, mutta joku huijaa nyt miun ajatuksia saamalla edellä mainitut näyttämään miun mielestä lähes siedettäviltä. Se on varmaan joku salajuoni - joku huijaa miut olemaan (hyvin etäisesti) ok lumen kanssa, ja jopa kaukaisesti innoissaan joulun tulosta, jälkimmäistä vieläpä kuukauden etuajassa. Missä on se paha olo, joka tähän aikaan vuodesta iskee aina tuplasti pahempana? Missä ahdistus ja stressi miljoonasta esseestä ja aineesta ja tulevasta koeviikosta? Miksi mieleni päällimmäisin ja hallitsevin tunne ei ole epätoivo suurinta osaa ajasta?

Tämä on selvästi nyt joku ansa. "Annetaan tolle tyttöraasulle hetken hengähdystauko. Se kun juuri on vihdoinkin noussut sen verran ylös että on hakenut apua, ja varannut jo ajankin, niin annetaan sille nyt palkkioksi vähän hengähdystauko. Annetaan sen hetki elää uskossa että me ollaan hellitetty, annetaan sen melkein jo tottua siihen ettei olla koko ajan sen kimpussa. Ja sitten, kun se on perunut aikansa sillä ajatuksella ettei tarvitsekaan sitä, sitten isketään taas kiinni. Kaksinverroin lujemmin, niin, että se vihdoin musertuu meidän kynsiin kokonaan." Kyllä mie tajuan mitä ne suunnittelee - ne on tehneet tän aiemminkin. Aina sillointällöin ne hellittää hetkeksi, niin että olo tuntuu jo melkein hyvältä. Niin että hymyily on jo helppoa, niin että se tulee melkein itsestään. Niin että jaksaa tehdä yhden ylimääräisen homman ainakin pari kertaa viikossa.
Sitten ne kuitenkin iskee taas, ja joka kerta ne iskee aina vaan kovempaa. Enkä mie tiedä, kuinka monta iskua mie vielä kestän, ennen kuin ne lopulta voittaa miut kokonaan.

Kuten sanoin, aloitin joulukauteni aivan liian aikaisin! Mutta kun tuli vaan sellanen fiilis että on aivan pakko saada kuunnella ne jokavuotiset joulubiisit taas uudestaan.. Ja nyt ehdin kyllästyä niihin ennekuin päästään ees joulukuuhun saakka. Mutta sanat vaan natsaa vuosi toisensa perään, vaikka you onkin eri.