mennä ulos
alle sinisen taivaan
kuunnella lintuja
taivas voi tippua
on mahdollista että maa
jalkojen alta katoaa
Kynsilakan ja rotanpaskan hajut on mielenkiintonen yhdistelmä. Pitäs siivota.
Mä en jaksa enää tätä maailmaa, tätä todellisuutta, tätä olemassaoloa. Mä haluan toisen todellisuuden, sellasen, missä ihmiset hymyilee, aidosti, ei väkisin. Sellasen, missä on kiva olla. Sellasen, missä sun kädet kietoutuu mun ympärillä, missä sä tuoksuttelet mun niskaa ja kuiskaat mun korvaan sateenkaaria ja ykssarvisia.
En tällasta, missä on pelkkiä ruotsin taivutusluokkia ja eksponenttifunktioita. Tällasta, missä ystävät katoaa omaan onneensa tai masennukseensa, unohtaa. Tällasta, missä sä naurat mun parhaan kaverin kanssa etkä vilkasekaan muhun.
Mä vihaan koulua. Mä vihaan kaikkee sitä lukemista, opettajia, koeviikkoja. Saisit vaan lukee lukee ja lukee vittu koko ajan, etkä siltikään lue tarpeeks. Hyvä jos pääset kokeet läpi, ja sitten on kaunis rivi vitosia tokarissa.
Mä vihaan tätä kun mahaan sattuu selkään sattuu päähän sattuu ihan vaan siks et sulla on niin helvetinmoinen stressi. Etkä sä ees lue niihin kokeisiin, koska sä et jaksa. Eikä sua kiinnosta. EI KIINNOSTA! Miks täällä pitää käyttää kaikki aika sellaseen mikä ei kiinnosta?
Mä vihaan sitä, kuinka sä katot sitä. Aina sä katot vaan sitä, vaikka mäkin oon siinä. Mä puhun sulle, mutta sä vastaat sille. Sä naurat kaikelle mitä se sanoo, et koskaan sille mitä mä sanon. En mä uskalla sanoo sulle enää mitään. Eikö meiän pitäny olla ees kavereita? Mä en kestä kattoo sua sen kanssa, mä en kestä sitä miten sulle on olemassa vaan se, ei mua. Mutta tietenkään mä en voi unohtaa sua, miten mä voisin.
Mä vaan ootan, ootan vittu varmaan ikuisuuteen asti. Ja kuihdun pois pois pois
Eihän sitä kukaan ees huomais.
oota vaan niin näät
oota vaan, jotain karmeaa tapahtuu
mä piiloudun ja maalaan maailman mustaksi
ei mua kukaan nää
mä oon invisible man
