Viime viikolla teatteriharjotuksissa käsiteltiin tunteita ja niiden esiin tuomista. Tehtiin tosi mielenkiintosia harjotuksia, ja ainakin miulla ne meni oikeesti syvemmällekin. On ihan eri asia näytellä tunnetta teknisesti kun sillä tavalla, että ottaa ihan oikeasti sen tunteen itselleen. Vissiin mie oon aika läpinäkyvä tunteitteni kanssa, kun tehtiin sellasta harjotusta missä piti mennä lavalle ja näytellä jotain tunnetta. Toisten piti sitten arvata se tunne, enkä mie kerinny kun tyyliin puol minuuttii olla lavalla kun jo arvattiin, ekalla oikein :D Joissain tilanteissa se on toki hyvä et osaa näyttää tunteensa, mutta aina sitä ei haluis et sua osataan lukee kun avointa kirjaa..
Lopuksi tehtiin vähän eri tavalla töitä - kirjotettiin runo. Ohjaaja sano meille sanan. Sitten meillä oli puol minuuttii aikaa kirjottaa sanoja, jotka tästä ekasta sanasta tulee mieleen, niin monta kun ehtii. Näitä "kantasanoja" oli minä, harrastukseni, nuoruus, kulttuuri, voimanlähde ja sitten meiän pienen kotikaupungin nimi. Alitajunta toimi kyllä aika yllättävilläkin tavoilla!
Lopuks meiän piti kirjottaa runo, jossa käytettiin pelkästään näitä yllä mainittuja sanoja ja sitten niitä mitä oli ite kirjottanu. Taivuttaa sai ja käyttää myös jotain sidossanoja, esim ja. Kuitenkin lähtökohtasesti pelkästään näistä "kantasanoista" ja niistä mitä näistä tällä assosiaatiotreenillä sai irti. Miulle tuli tällanen:
harrastuksista hauskuutta
kavereista voimanlähde
se ja sen hymy
aurinko, kehut ja rakkaus
kulttuuri, musiikki ja teatteri
halit, kauneus ja liikunta
liian vähän
epäonnistunut minä
paska, kylmä ja autioitunut
pieni, outo ja ahdistunut
juomisesta kännit
featareista kokemukset
juoruista itsetunto
nuoruus joka päivä
kivasta pakko
ajanpuutteesta ahdistus
voimanlähteestä kylmä
se ja sen hymy
Oon silleen ihan tyytyväinen, ottaen huomioon sen ajan rajallisuuden mitä meillä oli käytettävissä (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti