Ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja
Yksinäisyys on tunne, jonka varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa elämää. Toisille se on tutumpaa, toisille se iskee vain silloin tällöin. Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys, vaikka joskus ne kulkevatkin käsi kädessä. Monet ihmiset kuitenkin ovat yksin omasta tahdostaan, eikä siihen silloin liity yksinäisyyden tunnetta. Toisaalta taas olonsa voi tuntea hyvinkin yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi kymmenittäin muita ihmisiä. Syitä tunteeseen voi olla monia, eikä sitä aina pysty edes nimeämään niin tarkasti - siltä vain tuntuu.
Jotkut joutuvat kokemaan yksinäisyyttä päivittäin itse valitsematta sitä, esimerkiksi jos on tullut kiusatuksi, eikä tunne kuuluvansa joukkoon. Joskus ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet kulkevat näin käsi kädessä. Kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole ystäviä, tai muitakaan läheisiä, jotka saisivat olon paremmaksi.
Aina kuitenkaan tunne ei johdu tällaisesta "konkreettisesta" syystä. Yksinäisyyden tunne voi hyökätä, vaikka olisi kokonainen ja rakastava perhe sekä ystäviä kahden käden sormilla ja varpaillakin laskettavaksi.
Joskus peikko yksinäisyys kaveeraa ikävän kanssa. Jos kaveri tai kulta on kaukana poissa, tai muuten vain saavuttamattomissa, kaikkien tuntema ikävä saattaa iskeä kyntensä kiinni. Siinä on se huono puoli, että tunne ei välttämättä tule yksin, vaan raahaa kaverinsakin mukaan; yksinäisyyden. Samaan aikaan, kun yrittää kestää sen, ettei toinen ole siinä vierellä kuten on tottunut, täytyy kamppailla toisenkin peikon kanssa, vaikkeivat voimat riittäisi ensimmäiseenkään. Olo voi olla todella kurja.
Tämä peikko on joskus vaikea selättää, ja se voi jatkaa vaivaamista päiväkausia kerrallaan. Se on aika omistushaluinen, ja kun se kerran saa sormensa kierrettyä kaulan ympäri, se ei ihan helpolla irrotakaan. Kun yksinäisyys vaivaa, voi tuntea olevansa täysin yksin maailmassa. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä, olet yksi mitättömyys kaikkien maailman miljardejen ihmisten jaloissa. Kukaan ei edes muista olemassaoloasi, vaikka seisoisi aivan vieressäsi. Se onkin hassua, miten olonsa voi tuntea niin yksinäiseksi, vaikka olisi muiden ympäröimänä. Selitystä tälle tunteelle on vaikea keksiä, ja kaipa se johtuu jokaisen kohdalla hieman eri syistä; ovathan ihmiset muutenkin erilaisia.
Kun peikko yksinäisyys painaa, olo voi tuntua hyvinkin voimattomalta. Kun tuntee olevansa hyödytön ja yksin maailmassa, voi olla vaikea löytää voimia olonsa parantamiseksi. Jos tuntee, ettei kukaan halua ottaa yhteyttä ja on siksi jäänyt ilman soittoja tai tekstareilta ystäviltään, ei ehkä halua itse tehdä aloitetta, vaikka tosiasiassa kaveri siellä toisessa päässä saattaa hyvinkin tuntea samoin eikä siksi soita.
Paras tapa lievittää tunnetta on varmaan tehdä jotain itselle mieluisaa. Jos peikon vierailu johtuu siitä, ettei ole seuraa, kannattaa edes yrittää järjestää sitä itselleen vaikka olo tuntuisi hieman "tyrkyltä"kin. Jos taas seuraa ei ole mahdollista saada tai tunteeseen on joku muu syy, kannattaa tehdä jotain sellaista, joka vie ajatukset muualle. Itsellä ainakin lempparisarjojen tai -leffojen katsominen auttaa, samoin urheilu. Jokaisella tähän on varmasti omat suosikkinsa!
-Biisinsanat Pariisin Kevät - Saari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti