Mä vihaan mustasukkasuutta. Mä vihaan sitä, miten lapselliseks se saa mut itteni tunteen. Mutta kuitenkaan mä en saa sitä häädettyä poiskaan. Miks sä puhut vaan sille? Miks sun hymy on vaan sille, ei koskaan mulle? Mutta kuitenkin sä tekstaat mulle ja sanot että sua kiinnostaa. Pidät elossa toivoa.
Et anna mun nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti