Tämä on selvästi nyt joku ansa. "Annetaan tolle tyttöraasulle hetken hengähdystauko. Se kun juuri on vihdoinkin noussut sen verran ylös että on hakenut apua, ja varannut jo ajankin, niin annetaan sille nyt palkkioksi vähän hengähdystauko. Annetaan sen hetki elää uskossa että me ollaan hellitetty, annetaan sen melkein jo tottua siihen ettei olla koko ajan sen kimpussa. Ja sitten, kun se on perunut aikansa sillä ajatuksella ettei tarvitsekaan sitä, sitten isketään taas kiinni. Kaksinverroin lujemmin, niin, että se vihdoin musertuu meidän kynsiin kokonaan." Kyllä mie tajuan mitä ne suunnittelee - ne on tehneet tän aiemminkin. Aina sillointällöin ne hellittää hetkeksi, niin että olo tuntuu jo melkein hyvältä. Niin että hymyily on jo helppoa, niin että se tulee melkein itsestään. Niin että jaksaa tehdä yhden ylimääräisen homman ainakin pari kertaa viikossa.
Sitten ne kuitenkin iskee taas, ja joka kerta ne iskee aina vaan kovempaa. Enkä mie tiedä, kuinka monta iskua mie vielä kestän, ennen kuin ne lopulta voittaa miut kokonaan.
Kuten sanoin, aloitin joulukauteni aivan liian aikaisin! Mutta kun tuli vaan sellanen fiilis että on aivan pakko saada kuunnella ne jokavuotiset joulubiisit taas uudestaan.. Ja nyt ehdin kyllästyä niihin ennekuin päästään ees joulukuuhun saakka. Mutta sanat vaan natsaa vuosi toisensa perään, vaikka you onkin eri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti